PANIMO

Maistila on kahden veljeksen kipparoima (pien)panimo.

Toimintamme ensikipinä roihahti erinäisiä vuosia sitten Tanskassa. Se ei ollut synkkä ja myrskyinen yö, vaikka tuo kuulostaisikin mehukkaammalta, vaan raikkaana kipristelevä, auringontäyteinen kevätpäivä. Olin Köpiksessä olutfestareilla, jossa leppoisa tunnelma, ja loistokas oluttarjonta innosti rimpauttamaan velipojalle koto-Suomeen. Puhelu oli mallia lyhyt ja ytimekäs. Minä: Nyt tiedän mitä aletaan tekemään. Vastaus: Kuulostaa hyvältä.

Kotona karautettiin lähimpään markettiin, ostettiin läjä tarvikkeita ja tehtiin ensimmäinen olutsatsi uutteista. Lajirakkaus syveni entisestään.

Kokeilujen, erehtymisten ja onnistumisten kautta nälkä kasvoi maistellessa ja päätimme vuokrata pienet parinkymmenen neliön tilukset paikalliselta tehdasalueelta, jonne rakentui aikojen saatossa hieman modernimpi kotipanimo. Tämä oli oiva ratkaisu sekä homman kehityksen että perherauhan suhteen; mallassäkit ja jänniä tuoksuja puskevat, kesäöisin kiihkeästi pulputtavat käymispöntöt kun eivät jostain syystä (kuulemma) ole kerrostaloasuntoon soveltuvia sisustuselementtejä.

Jostain ilmaantui myös panimon nimi, jota kukaan ei tunnusta keksineensä. Oluen teko ja etenkin sen maistelu oli ja on meille mukavaa ja sosiaalista ajanvietettä. Toisinaan vierailulla kävi myös kavereita tuliaisinaan hyvää sapuskaa, tai vähintään sävellysvärkit sellaiselle. Maistila syntyi puolihuolimattomasti näistä fiiliksistä. Vaikka nimi ei yritäkään varsinaisesti tarkoittaa mitään, se tavallaan kunnioittaa ikiaikaisia paikkakuntiin perustuvaa panimoiden nimeämisperinteitä. Maistilaa ei vain fyysisesti ole olemassa missään, ellei sitten osteta omaa saarta jossain vaiheessa. Tuumitaan.

Olut ja etenkin käsityöläisolut on rikas, mielenkiintoinen ja monipuolinen maailma. Makuja, värejä, tuoksuja, tyylilajeja, ja niiden erilaisia variaatioita on loputon määrä. Juuri oluen taipuminen moneksi innosti meidätkin alkuun. Tällä tiellä pyrimme pysymään jatkossakin. On jännittävää ja innostavaa olla osa uutta suomalaista pienpanimorenessanssia.

Panimolla raikaa tätä kirjoittaessa surfpunkki. Nyt täytyy painua pesemään letkut ja pumput, sen jälkeen tankit, sitten mäskäyslaitteisto, sitten lattia ynnä tilpehöörit, jonka jälkeen voidaankin aloittaa siivous. Mikäs sen hienompaa, tietää että ollaan päästy panohommiin.

- Riku